Projektimme alkaa olla lopuillaan ja paljon on mahtunut tähän tiiviiseen ja toiminnantäyteiseen jaksoon. Tällä viikolla meillä on viimeiset lähituokiot asukkaiden ja päiväkeskusryhmäläisten kanssa sekä viimeinen esitymuotoinen taiteilijakahvila.
Viimeiseen viikkoon sisältyy pienet julkiset esittäytymiset osan ryhmistä kanssa. Tiistain päiväkeskusryhmän kanssa järjestämme tuokion ravintolasalin tiloissa ja sitä saavat talon asukkaat ja talossa vierailevat tulla seuraamaan. Samoin torstain päiväkeskusryhmän kanssa esittäydymme ravintolasalissa tanssien.
Projektiin on mahtunut monenlaista tekemistä, tunnetta, kokemusta ja vastaantulevaa tilannetta. Yksikään päivä ei ole ollut samanlainen, vaikka viikkomme ovatkin noudattaneet tietynlaista toistuvaa aikataulua ja rytmiä. Päällimmäisenä mielessäni on tällä hetkellä väsymys, mutta myös erilaiset kohtaamiset ja taidekokemukset ikäihmisten kanssa. Projekti on haastanut minua uudenlaiseen tapaan ja väylään tehdä tanssia yhdessä ihmisten kanssa.
Olen itse saanut projektilta paljon ja ainakin osittain koen, että tämäntyyppinen työ on sellaista, johon itse haluaisin pitkäjänteisesti sitoutua. Ikäihmiset ovat kohderyhmänä varsin monimuotoinen ja haastavakin ryhmä. Taustalla ihmisillä on valtava määrä elämänkokemusta, joka saattaa vaikuttaa niin, että ihminen toisaalta on avoin uudenlaisillekin kokemuksille, toisaalta erilaiset edeltävät kokemukset saattavat olla esteenä taiteen kokemiselle ja uuden oppimiselle.
Minulle palkitsevinta on ollut, että olen saanut olla näiden ihmisten kanssa yhteisten taidekokemusten äärellä tasavertaisena vierelläkulkijana tarjoten mahdollisuuksia johonkin hauskaan, mielenkiintoiseen, uuteen, vaikeasti ymmärrettävään, pohdintaa ja kommunikaatiota herättävään tai muistoja, intoa ja liikettä nostattavaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti